Talvikauden 2021/2022 vakiovuorot myydään kesäkuusta alkaen varausjärjestyksessä – ota yhteyttä 0404 811751!

Alussa oli liike ja leikki

Pieni lapsi ei kaivannut edes kenttää tai palloa – jaloissa oli liike ja mielessä leikki – sohvatyynyistä hyppyrimäki legoukoille, 1982 Paolo Rossi telkkarissa, 1968 Bob Beamon 890 ja mustat hanskat urheilukirjoista, McEnroe-Borg Wimbledonin keskuskentällä (”You cannot be serious!”), Kiralyn kaksi kultaa sisältä ja biitsikulta Atlantassa, Merlene Otteyn askel, Kokkolan Urheilutalon tarpeeksi tiivis tunnelma Tiikerien takavuosien otteluissa, kuula- ja kiekkoringit maalaistalon takapihalla ja rauta raskasta levytangossa – aikuisena sitten pääsylipun vastineeksi Mike Tyson Tanskassa Parkenin pukukopissa Punisher-pipo silmillä, lentopallomaajoukkue MM- ja EM-kisoissa, Lebron James donkkaamassa Miamissa, Tiikerit voittamassa lopulta SM-kultaa (pitkä parta lähti siinä rytäkässä) ja jonain kauniina vuonna Alexander Barkov liukumassa aloitukseen olympialaisten loppuottelussa – kaikki yhtä ja samaa liikettä ja leikkiä – niin kovin kaunista, joskus rumaakin mutta aina täynnä tunnetta ja toimintaa.

Kesällä kasarilla kotipihaan tehtiin suvun voimin yhdessä yössä tenniskenttä, johon kipinänä oli Wimbledonin katselu telkkarista – tässä mainittakoon että kentän tehneet neljä veljestä ovat olleet lentopallon sarjaottelussa yhtaikaa kentällä ja samassa joukkueessa pelasi lisäksi vanhimman veljen kaksi poikaa, joten lentopallokin tuli jo kotipihalla tutuksi vaikkei oma laji ollutkaan. Satamatietä kotitalon ohi ajavilla riitti hetkeksi ihmettelemistä kun viljapellolla olikin yhtenä päivänä verkko ja taas yhtä uutta lajia opettelevia lapsia, naisia ja miehiä heilumassa puumailoineen. Omalla junnutennisuralla motivaatio ei ihan riittänyt pallotykin päihittämiseen ja mailat vaihtuivat rumpukapuloihin, mutta kotikenttä on kunnossa ja käytössä edelleen vuonna 2021, että kiitos vain sinne Keski-Pohjanmaalle vanhemmalle kentänhoitajalle. Tennis on toki mukana Biitsibreikissäkin – laske vain verkko 170 senttiin ja kokeile joskus biitsitennistä!

Nuorena loikoiltiin Lohtajan Vattajan hiekoilla ja joskus säntäiltiin rantalentopallonkin perässä. Vaasan ja Kööpenhaminan rantamaisemien kautta Turkuun kiepsahtanut kielenkääntäjä pelasi biitsiä ensimmäisen kerran virallisilla säännöillä Turussa Nummen kentällä kesällä 2002 – kiitos vain Turun Yliopiston Urheiluseuralle! Iskeristä ja muiltakin Varsinais-Suomen lentopallokentiltä kertyi tuttavia, joille ryhdyin järjestämään biitsin viikkokisoja kesästä 2012 alkaen. Turku Beach Volley sai alkunsa noista Urheilupuiston viikkokisoista – ja samalla unelma hiekalla pelaamisesta Turussa talvellakin.

Perheen kanssa ja muutenkin matkustellessa on ihmetelty AVP-miesten treenihetkiä Huntington Beachin pitkän laiturin vieressä (varsin kiireetöntä tekemistä muuten), mustasortsien yrmyilyä biitsiportsareina Pipelinellä, Cinque Terren ja Fuengirolan rantojen speedosankareita ja Tarifan täysin ainutlaatuisia värisävyjä. Siinä ohessa on opeteltu surffaamista eli enimmäkseen aaltoihin kaatuilua niin San Onofren rennoissa lonkkariaalloissa Kaliforniassa kuin Havaijilla jenkkisotilaiden opastamana ja paikallisten ukulelesooloja kuunnellen, ja otettu toki valtamereltä kunnolla turpiin Trestlesissä ja muuallakin kun ei vain skilssit riitä – suomisurffivivahteena vielä jääpuikot kulmakarvoissa Vattajan hiekkarantojen tutuilla biitsibreikeillä nollakeleissä. Biitsibreikkihän tarkoittaa surffareille hiekkarannalle murtuvaa aaltoa – siinä missä biitsiottelun voittamiseenkin tarvitaan breikkipisteitä ja kuka vain tavan tallaajakin kaipaa välillä elämäänsä breikkiä biitsillä.

Sopivaa paikkaa turkulaiselle hiekkahallille tuli etsittyä vakavammin viitisen vuotta, kun viikkokisoihin oli ensin kertynyt kesä kesältä enemmän biitsistä innostuneita miehiä ja naisia – välillä haaveilu yltyi lupaavan paikan ilmaantuessa ja hiipui sitten taas – kunnes lopulta ”yllättäen ja pyytämättä” löytyi Telekadulta syksyllä 2020 pieni vuokrahalli Biitsibreikille. Suunnittelun ja valmistelun jälkeen Turun Puhelimen entisiin tiloihin tehtiin yksi biitsikenttä tavallaan yhdessä päivässä – iso kiitos talkoolaisille! Gretzkyn verran hiekkatonneja kipattiin sisään iltapäivällä ja illalla pelattiin jo talkooporukan testipelit.

Kentänhoitaja Janne toivottaa tervetulleiksi kaikki liikkujat ja leikkijät ikään ja taitotasoon katsomatta. Haluan tarjota höntsääjille hymyjä sekä naurunpyrskähdyksiä sannalla säntäillessä, junnuille hiekkaa varpaiden väliin, työporukoille piristystä puurtamiseen vaikka spikeballia pelaten ja urheilijalle mahdollisuuden mitata mihin olympialajissa voi yltää. Enjoy & Get It On!

Liike ja leikki jatkuu….